Tämän (luultavasti lyhytikäisen) blogin tarkoituksena on selvitellä ja merkata talteen ajatuksia ehdokkaan ja puolueen valitsemisen vaikeudesta. Päätin toteuttaa projektin näin puolijulkisesti, ihan siksi koska hyvällä tuurilla joku innostuu vielä korjaamaan vääriä käsityksiäni.
Miksikö sitä ei kävele vain uurnille ja äänestä samaa puoluetta kun edellisissä vaaleissa? No, näitä vaaleja pohtiessa vain tuntuu liikkuvan jossain Kafkan tarinan ja Buñuelin elokuvan välimaastossa. En tiedä olisiko fiilis ollut sama, jos olisi joutunut äänestämään joskus SMP:n kulta-aikoina.
Ei sillä, että Persujen suosio olisi mikään ykkösongelma. Kaaoksen ytimessä on – minun kohdallani – jatkuva pettymysten sarja lähes kaikkien puolueiden kohdalla, myös sen entisen suosikkini. Tunne on varmasti monelle tuttu. Toivon, että tämän viikon aikana pääsen edes jonkinlaiseen konsensukseen itseni kanssa siitä, mikä lopulta on se kaikista vähiten huono vaihtoehto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti